Kiusaaminen ja sen ehkäisy

Article: Koululuokkaan tulee uusi oppilas. Hänellä ei ole vielä uusia kavereita, joten hän saattaa olla epävarma, arka ja vetäytyvä. Samalla luokalla on oppilas, joka hakee valtaa, statusta ja hyväksyntää. Hän näkee uuden oppilaan kohteena, jonka kustannuksella voi pönkittää tavoitteitaan. Kiusaaminen on siihen helppo keino. Mukaan kiusaamiseen liittyy myös muita, koska he haluavat kuulua ryhmään. Porukka yllyttää ja rohkaisee toisiaan. Luokkakaverit tietävät, mitä tapahtuu, mutta eivät puutu. He ottavat etäisyyttä uuteen oppilaaseen, koska eivät itse halua joutua kiusatuksi. Kiusaamisen, väkivallan, kehä on valmis. Ryhmäilmiö Psykologian professori Christina Salmivalli Turun yliopistosta on tutkinut kiusaamista 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Hänen mukaansa edellä kuvattu esimerkki on yksi tyypillisistä kiusaamiseen johtavista tapahtumaketjuista. Pitkän linjan tutkija kertoo, että kiusaaminen on ennen kaikkea ryhmäilmiö. Ryhmä kuitenkin koostuu yksilöistä, ja Salmivallin mukaan kiusaajissa voidaan tutkimusten perusteella havaita joitain yhteisiä piirteitä. Yksi keskeisimmistä on kiusaamisen hyväksyvä asenne. – He ajattelevat, että kiusaaminen on ok omien päämäärien edistämiseksi – että ei se niin vaarallista ole, jos siinä matkalla vähän muita satuttaa. Toinen usein toistuva yhtäläisyys on tavallista heikompi empatiakyky, jonka vuoksi kiusaajan on vaikea asettua toisen henkilön asemaan. Salmivalli lisää, että kiusaavilla lapsilla on myös yleensä muita useammin status- ja valtatavoitteita. – Se on heille sinänsä palkitsevaa. He kokevat, että heillä on valtaa ja näkyvyyttä, ja että he saavat päättää asioista. Toisaalta hän korostaa, ettei kiusaaja välttämättä itsekään tiedosta kaikkia motiivejaan. – Monesti lapset ja nuoret eivät osaa antaa mitään selitystä kiusaamiselle. Me ihmiset emme ylipäätään ole kovin hyviä ymmärtämään omia motiivejamme. Ei yhtä polkua kiusaajaksi Yle on tällä viikolla kertonut rajusta koulukiusaamistapauksesta Helsingissä ja koululaisen väkivaltaisesta käytöksestä Turussa. Oikeuspsykiatri Alo Jüriloo on uransa aikana tavannut lukuisia nuoria pahantekijöitä. Hän on työskennellyt muun muassa Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärinä. Jüriloo huomauttaa, ettei pahantekoihin ajautumiseen ole yhtä kaavaa, vaan lapsen käyttäytymiseen vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. – Biologisilla tekijöillä eli perimällä on suurempi merkitys kuin ehkä haluamme ajatellakaan. Toisaalta suuri merkitys on myös kasvuolosuhteilla ja vanhempien kyvyillä ohjata lapsen kehitystä hyvän suuntaan. Jüriloo antaa karkean esimerkin. Jos vaikkapa psykopatiaan yhdistetyt geenit saanut lapsi syntyy perheeseen, jossa hänelle tehdään selväksi kielletyn ja sallitun välinen ero, opetetaan tekojen seuraukset ja ohjataan hyvään käyttäytymiseen, lapsi oppii todennäköisesti tulemaan toimeen vaikeiden tunteidensa kanssa. – Tällöin ihmisen kehitys ei välttämättä mene esimerkiksi rikollisuuden suuntaan, vaan hänestä voi tulla vaikkapa yritysjohtaja tai poliitikko. Henkilöt, joilla on synnynnäisesti tunnekylmiä ja pelottomia piirteitä, voivat olla myös tehokkaita ja tavoitteellisia, Jüriloo kiteyttää. Hänen mukaansa antisosiaaliseen kehitykseen kuljetaan usein käytöshäiriön, päihteiden käytön ja väärään seuraan ajautumisen kautta. Varoitusmerkit Missä vaiheessa lapsesta sitten pitäisi huolestua? Alo Jüriloon mukaan ilkeys ja käytösongelmat ovat hälytysmerkkejä. – Tunnekylmyys sinänsä ei aina ole huono asia, koska sitä voi käyttää myös positiivisella tavalla hyväksi tilanteissa, joissa muut menevät lukkoon. Mutta jos mukaan tulee ilkeys, se on huono asia. Hän alleviivaa, etteivät kaikki kiusaajat ole lainkaan kovin ilkeitä, vaan kiusaamiseen voi yhtä lailla mennä mukaan hyvistä perheistä olevia ja muutoin hyvin käyttäytyviä lapsia. – Ryhmän imu on hirmuisen suuri. Nuorilla kyse on myös siitä, mihin ryhmään kuuluu ja mistä saa kavereita – jääkö ihan yksin ja jätetäänkö ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäämisen kokemus on myös kauheaa. Myös Christina Salmivalli kumoaa käsityksen, jonka mukaan kiusaajilla itsellään on aina taustalla ongelmia ja traumoja. – Osa heistä saattaa olla sosiaalisesti taitavia, niin sanotusti suosittuja. Salmivalli muistuttaa, että kiusaamista on monenlaista: väkivaltaa, ulossulkemista, nöyryyttämistä, naurunalaiseksi tekemistä. Toisinaan kiusaaminen voi olla niin hienovaraista, ettei ulkopuolinen huomaa sitä. Häpeää ja syyllisyyttä Mitä kiusaaja teoistaan ajattelee? Christina Salmivalli puhuu moraalisesta irtautumisesta. Hänen mukaansa normaalisti tunteva ihminen tietää tekevänsä väärin ja aiheuttavansa kärsimystä. Silloin tavallinen reaktio on syyllisyyden tai häpeän tunne. – Jotta ihminen voi jotenkin elää syyllisyyden kanssa, hän pyrkii oikeuttamaan sitä. Hän saattaa esimerkiksi selittää, että toiset tekivät jotain vielä pahempaa, tai että kohde itse provosoi. Salmivalli kertoo, että nuorille on myös tavallista sanoa kiusaamisen olevan ”vain läppää”. – Eli määritellä sen joksikin muuksi kuin moraalisesti paheksuttavaksi teoksi. Ryhmässä toisiaan lietsovat kiusaajat saattavat Salmivallin mukaan saada toiminnastaan hetkellisesti mielihyvää. Ryhmän ulkopuolella tilanne on usein toinen. – Kun he illalla kotona ovat menossa nukkumaan, he miettivät, mitä tänään tulikaan tehtyä. Muovautuva kulttuuri Asiantuntijat mainitsevat myös sosiaalisen median luoneen kiusaamiseen uuden kierteen. Christina Salmivalli sanoo olevansa huolissaan siitä, että nettikiusaaminen ja fyysinen väkivalta ovat kietoutuneet yhteen. – Fyysistä pahoinpitelemistä ja muunlaista nöyryyttämistä kuvataan ja ladataan nettiin, jossa se leviää. Valitettavasti on aina niitä, jotka haluavat tehdä perässä. Alo Jüriloo toteaa myös maahanmuuttajien tuoneen mukanaan toisenlaisia tapoja, jotka saattavat näkyä myös negatiivisesti. – Kysymys on siitä, miten ulkopuolelta tullut sopeutuu tähän yhteiskuntaan, jossa kaikilta vaaditaan aika paljon. Nuorisojengien muodostuminen on yksi merkki siitä, ettei integraatio ole kauhean hyvin aina onnistunut. Salmivalli sanoo, että maahanmuuttajaoppilailla näyttää olevan kohonnut riski sekä kiusata että joutua kiusatuksi. Hän kertoo, että viime keväänä tehdyn kyselyn mukaan suomalaisiin kouluihin tulleet ukrainalaislapset kertoivat muita useammin joutuneensa kiusatuksi, mutta sanoivat myös muita useammin kiusaavansa. – Se oli surullinen yllätys, koska olin ajatellut, että ukrainalaiset ovat ryhmä, joita kohtaan suomalaisilla on suuri myötätunto ja auttamisen halu. Siitä huolimatta ukrainalaislapsilla oli selvästi vaikeuksia koulujen kaverisuhteissa. Salmivalli lisää, että etenkin pakolaisina Suomeen tulevilla saattaa olla traumataustaa, joka voi vaikuttaa kykyyn solmia kaverisuhteita. Apu tulee liian myöhään Oikeuspsykiatri Alo Jüriloon mukaan lasten ja nuorten käytösongelmien ratkaisemisessa keskeistä on, miten varhain niihin puututaan. Hän näkee nykytilanteessa huolestuttavia signaaleja. – Esimerkiksi nuorisorikollisuus kasvaa. Se herättää kysymään, missä terveydenhuolto- ja koulujärjestelmä sekä yhteiskunta laajemmin on epäonnistunut. Jüriloo toteaa, että käytösongelmaisten lasten ja heidän perheidensä tulisi saada apua nykyistä nopeammin. – Mitä varhaisemmassa vaiheessa apua saadaan, sitä parempia ovat tulokset. Nykyään terveydenhuollossa näemme, että usein ollaan liian myöhässä. You will generate increasingly concise, entity-dense summaries in finnish of the above article. Repeat the following 2 steps 5 times. Step 1. Identify 1-3 informative entities (";" delimited) from the article which are missing from the previously generated summary. Step 2. Write a new, denser summary of identical length which covers every entity and detail from the previous summary plus the missing entities. A missing entity is: - relevant to the main story, - specific yet concise (5 words or fewer), - novel (not in the previous summary), - faithful (present in the article), - anywhere (can be located anywhere in the article). Guidelines: - The first summary should be long (4-5 sentences, ~80 words) yet highly non-specific, containing little information beyond the entities marked as missing. Use overly verbose language and fillers (e.g., "this article discusses") to reach ~80 words. - Make every word count: rewrite the previous summary to improve flow and make space for additional entities. - Make space with fusion, compression, and removal of uninformative phrases like "the article discusses". - The summaries should become highly dense and concise yet self-contained, i.e., easily understood without the article. - Missing entities can appear anywhere in the new summary. - Never drop entities from the previous summary. If space cannot be made, add fewer new entities. Remember, use the exact same number of words for each summary. Answer in JSON. The JSON should be a list (length 5) of dictionaries whose keys are "Missing_Entities" and "Denser_Summary".